Lihavuuteen voi olla myös geneettisiä syitä, mutta painon hallinnassa kevyt ruokavalio ja liikunta ovat silti edelleen tärkeimpiä hoitokeinoja.

Lihavuuteen vaikuttavat ympäristötekijöiden lisäksi perintötekijät. SASin välineillä on merkittävä rooli lihavuuden geneettisessä tutkimuksessa, jonka tavoitteena on kehittää täysin uudenlaisia lääkehoitoja lihavuuteen.

Lihavuus on länsimaiden kasvava vitsaus. Suomessa jo joka viides keski-ikäinen henkilö on merkittävästi liikapainoinen, ja lievempää ylipainoa on huomattavasti useammalla suomalaisella.

Erityisen huolestuttavaa on lihavuuden yleistyminen länsimaissa jo lapsuusiässä.

"Lihavilla lapsilla on usein lihavat vanhemmat. Lihavan henkilön ensimmäisen asteen sukulaisella on 2-3 kertaa korkeampi riski sairastua lihavuuteen kuin normaaliin väestöön kuuluvalla", kertoo sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri, apulaisopettaja ja dosentti Olavi Ukkola Oulun yliopiston sisätautien klinikalta.

Ukkola toimii vanhempana tutkijana professori Antero Kesäniemen johtamassa ryhmässä, joka on erikoistunut lihavuustutkimukseen. Hän on työskennellyt pari vuotta myös USA:ssa Lousianan yliopistossa maailmaan johtaviin lihavuustutkijoihin kuuluvan Claude Bouchardin tutkimusryhmässä.

Useat tutkimukset ovat Ukkolan mukaan osoittaneet selvästi, että perintötekijät vaikuttavat lihavuuteen, vaikka ympäristötekijöillä on toki kiistaton osuutensa. Yhden ainoan lihavuusgeenin olemassa oloon alan tutkijat eivät kuitenkaan usko.

"Lihavuuden periytyminen on selkeästi monitekijäistä. Periytymiseen vaikuttavat hyvin monet geenit sekä niiden ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutus. Lisäksi lihavuutta on useita eri muotoja riippuen siitä, mihin osiin ihmiskehoa rasvaa kertyy, ja jokaisella eri lihavuustyypillä voi olla oma geneettinen taustansa", Ukkola toteaa.

Lihavuudella arvioidaan olevan yli 200 ehdokasgeeniä, joista oli viime syksyyn mennessä tunnistettu 58. Tutkimuksen vilkkautta kuvastaa se, että geenipaikoista 54 oli tunnistettu edeltäneen vuoden aikana.

SAS lähes ainoa analysointiväline
Lihavuus voi olla Ukkolan mukaan seurausta geneettisistä tai hankituista muutoksista biokemiallisissa ilmiöissä, kuten syömiskontrollin säätelyssä, energiankäytön tehokkuudessa ja rasvakudoksen synnyssä.

Ratkaisevaa läpimurtoa lihavuusgeenien tutkimuksessa ei ole vielä tapahtunut, mutta alan tutkijapiireissä uskotaan Ukkolan mukaan, että muutaman vuoden sisällä pystytään jo kehittämään geneettisen tutkimuksen pohjalta aivan uudenlaisia lääkehoitoja lihavuuteen.

Geneettinen tutkimus perustuu suurten aineistojen tilastolliseen analysointiin, jossa esimerkiksi Ukkola käyttää keskeisenä ja oikeastaan lähes ainoana välineenä SASia. Myös Bouchardin ryhmä Yhdysvalloissa käyttää kaikissa tutkimusprojekteissaan SASia.

Tyypillisiä menetelmiä lihavuustutkimuksessa ovat Ukkolan mukaan varianssianalyysit sekä frekvenssivertailuissa CHI-neliötestit.

"Yhdysvalloissa lihavuustutkijoilla on myös hyvin paljon omia SAS-sovelluksia, joita tilastotieteilijät tekevät, ja joilla he ajavat isoja perheaineistoja ja tekevät geenien kytkentäanalyyseja", hän kertoo.

Artikkeli julkaistu SAS Uutisissa (nro 2/2003).

Takaisin