Erikoisolympialaisten suomalaiseen judojoukkueeseen kuuluvat takaa vasemmalta lukien Merja Eskelinen, Sami Hakala, Miika Pirinen, Teemu Heikkinen, Kirsi Komppa ja Piia Komppa.

Kuusi suomalaista vammaisjudokaa lähtee SAS Institute Oy:n tuella kesäkuussa Irlantiin 2003 Special Olympics World Summer Games -tapahtumaan, joka on tänä vuonna suurin urheilutapahtuma maailmassa.

Suomen vammaisjudon koordinaattorin Marita Kokkosen mukaan joukkue tavoittelee kehitysvammaisten erikoisolympialaisissa kolmea mitalia, joiden joukkoon odotetaan jopa kultamitalia jossakin sarjassa.

"Joukkueen henki on hyvä. Meillä on aina hyvä fiilis, kun lähdemme reissuun. Kaikki lähtevät hirveän innoissaan matkaan, eikä hampaat irvessä judoilu ole motiivina kenellekään, vaan se, että meillä on muutenkin mukavaa yhdessä", hän kertoo aurinkoisesti hymyillen.

SAS sponsoroi globaalisti erikoisolympialaisia, jotka järjestetään nyt ensimmäistä kertaa Yhdysvaltain ulkopuolella. Tapahtumaan on tulossa 7 000 urheilijaa, 3 000 valmentajaa ja 28 000 urheilijoiden perheenjäsentä yhteensä 160 eri maasta.

Suomessa SAS peittää 5 000 euron lahjoituksella vammaisjudokoiden omakustannusosuuden olympialaisten matkakustannuksista. Suomen erikoisolympialaisjoukkueessa on kaikkiaan 66 vammaisurheilijaa.

Judo on nyt toista kertaa lajina erikoisolympialaisissa, joita on järjestetty vuodesta 1968 lähtien joka neljäs vuosi. Kokkosen mukaan judo sopii monestakin syystä erinomaisesti vammaisurheilulajiksi.

"Judoharjoitukset sujuvat aina samalla tavalla oltiinpa missä päin maailmaa tahansa. Niissä on selvä järjestys ja kaikki asiat ovat ennakoitavissa, mikä luo vammaisille urheilijoille turvallisuuden tunnetta", hän selittää.

Judo sisältää myös automaattisesti monia sellaisia asioita, kuten tasapaino, oman kehon hahmotus sekä lihasten jännittäminen ja rentouttaminen, joita vammaisten tulee harjoitella joka tapauksessa.

Edes ongelmat puheessa ja kommunikoinnissa eivät ole esteenä judon harrastamiselle, sillä opetus tapahtuu esimerkin voimalla ja kädestä pitäen ohjaamalla.

Artikkeli julkaistu SAS Uutisissa (nro 2/2003).

Takaisin