Sähköpyynnillä on tehty Tenolla lohen poikastiheystutkimuksia jo 1970-luvun lopulta asti. Tuloksia lasketaan hyvin monimutkaisia laskentamalleja käyttäen SASin avulla.

Tenojokeen nousee vuosittain enemmän Atlantin lohta (Salmo salar) kuin mihinkään muuhun jokeen maailmassa. Tenon lohen tieteellisessä tutkimustyössa SAS on ollut jo pitkään keskeisimpiä työvälineitä.

Kohtalaisen hyvinä lohivuosina Tenojokeen nousee reilusti yli sata tuhatta lohta kutemaan. Viime aikoina hyviä vuosia on riittänyt – jopa huippuvuosia. Saalistilastojen mukaan Tenojoen lohisaalis oli viime vuonna vain tuhatta kiloa vailla kaikkien aikojen ennätys.

”Teno on maailman paras lohijoki, kun Atlantin lohesta puhutaan. Jokeen nousevan villilohen määrä on suurin maailmassa”, Tenon lohesta väitöskirjankin tehnyt tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro kertoo.

Pahimmat Tenon ”kilpailijat” ovat Venäjällä, Kuolan niemimaalla virtaavat Varzuga ja Ponoi. Varzugaan nousee arviolta 50 000–80 000 lohta ja Ponoihin 30 000–40 000 lohta vuosittain.

Paitsi suurin Teno on Erkinaron mukaan luultavasti myös maailman monimuotoisin lohijoki. Tenolla on enemmän erilaisia lohen elämänkertapiirteiden yhdistelmiä kuin missään muualla.

Useissa Norjan ja Kanadan itärannikon lohijoissa lohet lähtevät mereen 2- tai 3-vuotiaina, kun Tenon lohet lähtevät mereen 2-8-vuotiaina. Yhdestä Tenon kudusta siis lähtee lohia mereen seitsemänä eri vuonna, mikä turvaa terveen vaihtelun lohikannassa.

Vastaavasti Tenon lohet myös viettävät meressä eripituisia aikoja, yhdestä viiteen vuoteen, kun lohet muualla palaavat kutujokiinsa tyypillisesti 1-3 merivuoden jälkeen. Lohen koko on suora seuraus merivuosien määrästä. Yhden merivuoden titit ovat 1-3 kiloisia, kahden merivuoden lohet 5 kiloisia, kolmen vuoden 10 kiloisia jne.

”Tenoon nousee lohia, jollaisia ei käytännössä enää löydy mistään muualta maailmassa eli kaloja, jotka ovat uineet viisi vuotta ympäri Atlantia suu auki ja painavat jopa 25-30 kiloa”, Erkinaro kertoo.

Vaikka Teno on leveänä ja tasaisena alankomaajokena erittäin vaikea kalastaa, sieltä nouse vuosittain yli 20 kiloisia lohia enemmän kuin muista maailman lohijoista yhteensä. Kesällä 2001 Tenolta nostettiin 250 000 kiloa lohta, mikä oli kolme kertaa enemmän kuin koko Islannin lohisaalis yhteensä – ja Islanti on kuuluisa hienoista lohijoistaan.

Suurimpana uhkana lohenkasvatus

Suomen lohitutkimusta Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksella johtavan Erkinaron mukaan Tenon lohella ei ole ilmeistä, akuuttia hätää enempää populaation koon, rakenteen kuin monimuotoisuudenkaan suhteen.

Liialliseen tyytyväisyyden tunteeseen ei ole kuitenkaan syytä tuudittautua. Suurin potentiaalinen uhka Tenon lohelle on Erkinaron mukaan lisääntyvä lohenkasvatus.

”Lohenkasvatus on vahvasti kaksiteräinen miekka. Biologisesti se on uhka, mutta ihmisten toiminnan osalta se voi olla myös pelastava tekijä. Nettotulosta on kuitenkin vaikea arvioida”, hän huomauttaa.

Valtaosa kaupallisesti myytävästä lohesta on Norjan kasvatuslohta. Se on niin halpaa, että kalastajien ei enää kannata lähteä hyiselle avomerelle lohenpyyntiin. Atlantilla lohenkalastus on jo vähentynyt minimiin, mutta Itämerellä massiivinen lohen avomerikalastus vielä jatkuu.

”Asian toinen puoli on se, että kasvatuskalat eivät pysy altaissaan, vaan karkaavat. Länsi- ja Etelä-Norjassa on jo useita pienempiä lohijokia, joiden alkuperäinen lohikanta on menetetty karkulaisten takia”, Erkinaro sanoo.

Kyse on geneettisestä saastumisesta. Viimeisen jääkauden jälkeiset paikalliset lohen sopeutumat häviävät, jos joen sukukypsästä lohipopulaatiosta valtaosa alkaa olla kasvatusaltaiden karkulaisia.

”Yhden kunnon myrskyn aikana Norjan länsirannikon kasvatusaltaista saattaa karata miljoona lohta. Volyymit ovat käsittämättömiä, kun ajattelee, että pienten rannikkojokien kutupopulaatio saattaa olla 50, 150 tai 500 lohta.”

Lohenkasvatuksen lisäksi potentiaalisia uhkia ovat ilman kiintiöitä tapahtuva lohen virkistys- ja kotitarvekalastus Tenojoella, karun arktisen luonnon herkkyys ympäristöongelmille sekä lohen merioloihin vaikuttavat globaalit ilmastonmuutokset ja muut ympäristöongelmat.

Monipuolista lohitutkimusta

Suomi ja Norja ovat seuranneet yhdessä Tenon lohikannan kehitystä jo noin 30 vuotta. Perustyöhön sisältyy Erkinaron mukaan kalastus- ja saalistilastointi, saalisnäytteiden perusteella tapahtuva lohikannan rakenteen biologinen tutkiminen sekä poikastiheyksien seuranta.

Kalastuskauden aikana kesä-elokuussa Tenolla kerätään vuosittain suomunäytteet ja muita tietoja 3 000-5 000 lohesta. Näin selviää muun muassa saaliskalojen pituus, paino ja sukupuoli sekä se, miten monta vuotta ne ovat olleet joessa ja meressä, ovatko ne kasvatus- vai luonnonlohia ja ovatko ne kutemassa ensimmäistä kertaa.

Pitkäaikaisseurannan lisäksi Tenon lohesta tehdään koko ajan myös erikoistutkimuksia, jotka koskevat muun muassa merelle menevien vaelluspoikasten määrää ja ylöspäin kutemaan tulevien lohien määrää sekä lohien käyttäytymistä kutuvaelluksen ja itse kudun aikana.

Ala- ja yläjuoksulle uivien lohien määrää tutkitaan muun muassa Tenon sivujoen Utsjoen suulle upotettujen kahdeksan videokameran avulla. Kutuvaellusta ja kutukäyttäytymistä taas tutkitaan muun muassa telemetrisin menetelmin eli kiinnittämällä nouseviin lohiin radiolähettimiä ja seuraamalla niiden liikkumista joessa.

Tänä talvena tutkimus on ulotettu jopa jään alle. Kolme videokameraa tallentaa infrapunalamppujen valossa lohenpoikasten jäänalaista elämää, joista ei tähän asti ole tiedetty juuri mitään, vaikka lohet viettävät jään alla 0,2 asteisessa vedessä 6-7 kuukautta vuodessa.

SAS keskeinen tutkimusväline

Tilastollisilla menetelmillä on lohitutkimuksessa tärkeä rooli, sillä eri seurannoista kertyy vuosittain massiivinen määrä dataa. Erkinaron mukaan datan hallinnan ja käsittelyn yksi keskeinen väline on SAS.

”Esimerkiksi kaikki pitkäaikaisten lohenpoikasseurantojen tulokset käsitellään SASilla. Meillä on poikastiheyksien arviointiin monia erilaisia ja varsin monimutkaisia SASilla tehtyjä laskentamalleja”, hän kertoo.

Myös suomunäytteistä saatuja lohien kasvuun, ikään, alkuperään ja elämänkertapiirteisiin liittyviä mittausparametreja käsitellään menetelmillä, jotka perustuvat SASin tarjoamiin mahdollisuuksiin.

SASia käytetään Erkinaron mukaan erityisesti omiin, räätälöityhin sovelluksiin, joita tarvitaan tiettyihin erikoistarkoituksiin.

”Näitä sovelluksia on kehitetty meillä kohta 15 vuotta. Onko niin, että SAS oli taannoin luonnollisin valinta ja antaa edelleenkin vapausasteita tällaisten omien sovellusten kehittämiseen. Me myös tulostamme SASilla taulukkomuotoista puristettua tietoa, joka on myös helppo määritellä SASilla juuri halutunlaiseksi”, hän toteaa.

Lohen kutuvaellusta ja -käyttäytymistä koskevassa tutkimuksessa on törmätty suuriin tilastotieteellisiin haasteisiin, joihin on saatu apua ekonometrian professori Markku Rahialalta Oulun yliopistolta.

Tällaisia datoja, joissa suurta määrää yksilöitä seurataan ajassa joko säännöllisin tai epäsäännöllisin välein, kutsutaan Rahialan mukaan pitkittäis- tai paneeliaineistoiksi. Niissä on monenlaista satunnaisuutta ja niissä pitää varautua myös yksilöiden välisiin eroihin.

Aineiston käsittelyyn Rahiala on käyttänyt lineaarisia sekamalleja, joita varten SASilla on ollut oma Mixed-ohjelmansa jo pitkään.

”Se on aika hyvä väline, ja kilpailevat ohjelmat, joita olen tähän mennessä tullut kokeilleeksi, eivät ole olleet yhtä käteviä”, hän toteaa.

Jatkossa kutukäyttäytymistutkimuksessa joudutaan Rahialan mukaan turvautumaan vieläkin haasteellisempiin epälineaarisiin sekamalleihin, joita varten SASissa on uudempi NL-Mixed-ohjelma.

Artikkeli julkaistu SAS Uutisissa (nro 1/2003).

Takaisin