Laivojen pohjakosketukset ja muut syyt vahingoittavat koralliriuttoja kaikkialla maailmassa. Tutkija Rohan Pratt on tutkinut maailman suurimmalla koralliriutalla Isolla Valliriutalla Australiassa, miten vahingoittunut koralliriutta voitaisiin elvyttää takaisin henkiin.

Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää koralliriuttojen elvyttämiseksi menetelmiä, jotka perustuvat elinsiirron tapaiseen korallipalasten istuttamiseen ja tähän soveltuvien korallien biologian tunnistamiseen.

Rohan muun muassa lohkaisi irti eläviä korallipalasia, porasi vahingoittuneeseen koralliin reikiä ja kiinnitti korallipalaset reikään vedenlaisella epoksiliimalla.

Hän suoritti kymmenisen laajaa koetta erilaisin kiinnitysmenetelmin erilaisilla biologisilla ominaisuuksilla varustetuilla koralleilla. Tämän jälkeen kokeessa seurattiin korallien kasvua ja kuolleisuutta vuosikausien ajan, ja tulokset analysoitiin SAS/STAT-ohjelmistolla.

"SAS on ainoa ohjelmisto, jolla voi tehdä pitkittäisaineistoanalyyseja, joissa tekijöiden vaihtelu riippuu rakenteellisesti toisistaan. Olisin voinut käyttää muita ohjelmistopaketteja, mutta silloin olisin joutunut näpertelemään mallien yhteensovittamisen kanssa", Rohan kertoo.

Tulokset osoittivat, että useimmat korallilajit ja -yhdyskunnat soveltuvat istutuksiin. Kävi myös ilmi, että korallipalasten irrottaminen ei lisää korallien kuolleisuutta.

Kaikki kiinnitysmenetelmät tuottivat samanlaisia kuolleisuus- ja kasvulukuja, mutta kaapelin avulla tai muuten löyhästi kiinnitettyistä korallipistokkaista alle kymmenen prosenttia oli juurtunut pysyvästi kymmenen vuoden kuluttua kokeesta.

"Jos seudulla oli esiintynyt paha pyörremyrsky, tällaiset korallit olivat tuhoutuneet. Poraaminen ja liimaaminen vei enemmän aikaa, mutta tuotti paremman tuloksen", tutkija kertoo.

Nykyisin Rohan työskentelee yrityksessä, joka on erikoistunut koralliriuttojen elvyttämiseen. Kun koralliriutta vahingoittuu jossainpäin maailmaa, yritys pystyy elvyttämään riutan Rohanin kehittämien menetelmien avulla.

"Menetelmät soveltuvat kuitenkin vain suhteellisen pienille riutta-alueille, ehkä muutamalle tuhannelle neliömetrille, sillä prosessi on hyvin hidas ja työvoimavaltainen", hän huomauttaa.

Artikkeli julkaistu SAS Uutisissa (nro 1/2002).

Takaisin